Aloitin työt sovittuna aikana. Pidin työstäni, työpaikastani, työkavereista - jopa pomostakin. Ja ennenkaikkea palkka ja työsuhde-edut olivat kerrassaan loistavat. Näin ollen en siis tuntenut lainkaan huonoa omatuntoa tai itseinhoa siitä kuinka olin työpaikan itselleni saanut.

Olin kaikinpuolin loistava ja ystävällinen työtoveri, en uskonut että kukaan osaisi edes epäillä, että työnsaannissani saattoi olla jotain hämärää - vaikka omasta mielestäni oli kyse vain eräänlaisesta uhrautumisesta.

Enkä sitäpaitsi satuttanut ketään tuolla. En elänyt parisuhteessakaan. Sitä, että oliko pomolla perhettä en tiennyt, enkä edes halunnutkaan tietää. Tarkoitukseni oli vain saada haluamani työpaikka ja tehdä sen jälkeen työni hyvin. En ollut luvannut kenellekkään mitään jatkositoumuksia, enkä niitä itsekään odottanut - kunnes eräänä päivänä käytävällä pomon kanssa törmätessä hän kysyi - "joko olisi revanssin aika ?"